To Life without food

Joudun aloittamaan blogini uudella nimellä, salassa niiltä, jotka niin salakavalasti kaivautui mun henkilökohtaiseen elämään edellisen välityksellä. Liian moni läheinen tonki mun salaisuudet käsiinsä ja käytti niitä mua vastaan. Aion olla tarkempi tällä kertaa, en halua enää jotuta siihen tilanteeseen, jossa olin kesällä. Jonka seurauksista kärsin edelleen. Ei perhe, ei ystävät ei edes työnantaja anna mun enää olla rauhassa. On äärettömän vaikeaa teeskennellä, kun kukaan ei usko. Onneksi pahin on ohi. Onneksi pian saan olla rauhassa, saan päättää omasta elämästäni ilman, että kukaan kertoo mulle miten elää ja kuka olla. Onneksi saan pian olla vastuussa itsestäni, olla vapaa.

Tällä hetkellä moni uskoo tai ainakin haluaa uskoa haluuni parantua, haluuni olla "normaali". Tavallaan se on tottakin. Kyllä minä haluankin parantua. Haluan päästä eroon tästä monsterista sisälläni, joka pakottaa mut ahmimaan puoliksi itkien jäälkaapin tyhjäksi ja sen jälkeen kyykkimään vessanpöntön yllä kunnes ylös ruokatorveani pitkin löytävät enää mahanesteet. Haluan kuunnella Häntä joka nauraen kertoo minulle joka kerta, kun nousen tärisevin jaloin kylpyhuoneen kulahtaneelta matolta, kuinka väärin syöminen on. Kuinka turhaa. Ymmärrän Häntä, rukoilen Häntä pelastamaan minut. Tiedän Hänen puhuvan totta. Muistan Hänet taas kun ahdan kylmää spagettikastiketta kurkustani alas ja huomaan, etten maista mitään. Palaset valuvat hitaasti vatsalaukkuani kohti ja samaa tahtia kasvavat pelko sekä ahdistus sisälläni. Toinen ääni nauraa makeasti, kun tietää jälleen saaneensa minut pauloihinsa: Se nauttii kivustani. Toinen ääni säälii minua, antaa luvan jälleen kerran vaipua vessan lattialle, antaa lupauksen ettei anna näin enää koskaan käydä. Hän saa minut uskomaan, että pystyn siihen. Riitely pääni sisällä käy jälleen liian äänekkääksi, joten nukahdan ja toivon, että kun herään olen kadonnut.

Oikeastaan uusi blogi osuu hyvään kohtaan elämässäni. Olen juuri päässyt yliopistoon sisään joka tuo tullessaan uuden alun. Tällä kertaa aion onnistua kaikessa, en aio antaa ruoan pilata elämääni. Olkoon blogini siis apuna sen vallasta eroon pääsemiselle. Ei enää lykkäyksiä ja turhia lupauksia. Alkakoon tästä matka uuteen, täydellisempään minuun.

Tulen tarvitsemaan apuanne.